Robotar och Människor / Robotit ja Ihmiset
Robotik skapar glädje i vardagen, men användningen måste vara tillgänglig
Biträdande professor Sanna Kuoppamäki från KTH berättar att samarbete och tvärvetenskap betonas i utvecklingen av robotar. Användarna blir en central del eftersom robotens funktioner kan vara intressanta, men det är ännu mer fascinerande att komma på lämpliga arbetsuppgifter för roboten. Även utbildningsinstitutioner skulle kunna delta i skapandet av användningsområden för robotar. En robot kan skapa glädje och underhållning i vardagen, särskilt när användarna själva hittar på sätt att använda den.
Ingenjören behöver inte vara den som bestämmer vad som ska göras, eftersom det är just användarna som är experter i sina egna vardagsliv.
På tekniska högskolor finns det ofta entusiasm kring de nya möjligheterna som den senaste tekniken erbjuder, och samarbete är nyckeln till utvecklingen. Till exempel är säkerhetsrisker och risker inom hälso- och sjukvård tvärvetenskapliga problem där samutveckling och användarcentrering erbjuder lösningar.
Enligt Kuoppamäki borde värdediskussioner få större uppmärksamhet när välfärdsapplikationer utvecklas. Vilken kroppssyn betraktar vi som acceptabel om vi känner behov av att använda en mobilapplikation för att mäta kaloriförbrukning? Vår värdering skulle kanske kunna vara att människor ska vara nöjda med sig själva och sina kroppar.
Teknik kopplas ofta till optimering eller effektivitet, men det är inte inbyggt i alla områden. Till exempel är effektivitetstänkande inte lämpligt för mentalvårdsarbete.
Kuoppamäki lyfter också fram ojämlikhet som kan vara kopplad till teknikutveckling. Välfärdsapplikationer har till exempel visat sig gynna de som redan mår bra.
Ofta är den hype som finns kring tekniken skriven ur perspektivet av de som redan har det bra, inte ur perspektivet av dem som mest behöver stöd. Och detta är kopplat till en viss maktstruktur.
Kan värdediskussioner minska klyftan mellan de som kan och inte kan digitala färdigheter?
Det är inte alltid uppenbart att digitala färdigheter inte når alla. Robotar skulle till exempel kunna föras till socioekonomiskt mindre gynnade områden och skolor.
Sanna Kuoppamäkis intervju ger nya idéer kring den robot som utvecklats i Sodi4.0-projektet. Själva användningen av roboten kan vara en inlärningssituation. Dessutom gör fjärrstyrning robotik tillgänglig. Genom att göra roboten tillgänglig för olika användare skapas samtidigt nya idéer om vad den kan användas till.
Länk till podcasten: https://open.spotify.com/episode/4WjOc36mzYmPvzfVsx5JG9
Robotiikka tuo iloa arkeen, mutta käytön on oltava saavutettavaa
Apulaisprofessori Sanna Kuoppamäki KTH:sta kertoo, että robottien kehittämisessä yhteistyö ja monitieteisyys korostuvat. Tärkeään asemaan nousevat käyttäjät, sillä robotin toiminta voi olla mielenkiintoista, mutta vielä mielenkiintoisempaa on keksiä robotille sopivaa työtä. Oppilaitoksissakin voitaisiin osallistua robotin käyttötarkoitusten luomiseen. Robotti voi tuoda iloa ja hauskuutta arkeen varsinkin silloin, kun sen käyttökohteita keksitään itse.
Insinöörin ei tarvitse olla se, joka sanoo, mitä tehdään, sillä nimenomaan käyttäjät ovat asiantuntijoita omassa arjessaan.
Teknisessä korkeakoulussa usein innostutaan uusista mahdollisuuksista, joita uudet teknologian tuovat, ja kehittämisen avainasemassa on yhteistyö. Esimerkiksi tietoturvariskit ja terveydenhuollon riskien huomioiminen ovat monitieteisiä pulmia, joihin yhteiskehittäminen ja käyttäjälähtöisyys tarjoavat ratkaisuja.
Kuoppamäen mukaan hyvinvointisovelluksia kehitettäessä pitäisi paremmin huomioida arvokeskustelu. Millaista kehonkuvaa pidämme soveliaana, jos meillä on tarve käyttää kalorienkulutusta mittaavaa puhelinsovellusta? Meillähän voisi olla arvona vaikka se, että ihmiset olisivat tyytyväisiä itseensä ja kehoonsa.
Monesti tekniikkaan liittyy optimointi tai tehokkuus. Kaikilla aloilla se ei kuitenkaan ole sisäänrakennettua. Esimerkiksi mielenterveystyöhön ei tehokkuusajattelu sovi.
Kuoppamäki nostaa esille myös epätasa-arvoistavia seikkoja, joita liittyy teknologian kehittämiseen. Esimerkiksi hyvinvointisovelluksien on todettu hyödyttävän niitä, jotka jo valmiiksi voivat hyvin
Monesti se hype, mikä on teknologiassa, on kirjoitettu niiden näkökulmasta, jotka jo voivat hyvin, eikä niiden näkökulmasta, jotka juuri eniten tarvitsevat tukea. Ja tähän liittyy tietynlainan valta-asetelma.
Voisiko arvokeskustelulla sitten vähentää kuilua, joka ammottaa digitaitoja osaavien ja osaamattomien välillä?
Aina ei välttämättä tiedosteta, että digitaidot eivät saavuta kaikkia. Robotteja voisi esimerkiksi viedä sosioekonomisesti vähempiosaisille alueille ja kouluille.
Sanna Kuoppamäen haastattelu tuo uusia ideoita myös Sodi4.0-projektissa rakennettua robottia ajatellen. Itse robotin käyttö voi olla oppimistilanne. Lisäksi etäkäyttö tekee robotiikasta saavutettavaa. Tuomalla robotti erilaisten käyttäjien saataville, luodaan samalla uusia ideoita siitä, mihin robottia voidaan käyttää.
Linkki: https://open.spotify.com/episode/4WjOc36mzYmPvzfVsx5JG9